Kävimme tällä viikolla piipahtamassa eräässä kylässä, jossa eräs kanadalainen perhe tekee lähetystyötä. He ovat asuneet jo viisi vuotta siellä puskassa paikallisten keskuudessa. Oli todella mielenkiintosta nähdä sitä elämää mitä he siellä viettävät. Kävelimme kylässä ja näimme kaikenlaista. Naisia oli käsipyykillä, jotku punoi mattoja sisalista, jotku kokkaili. Siellä oli maaseudun rauha ainakin :) Jotku lapset ku näki mut kameran kanssa halus heti kuvaan. Sitte niitä nauratti ku ne näki oman kuvansa. Lapset erityisesti onki tosi innoissaan aina kameroista.
Matkalla kylään meitä tuli vastaan useita miehiä polkupyörineen. Tarakat oli lastattu hiilisäkeillä, polttopuilla tai mango- tai appelsiinikoreilla. Usein pyörän sarvissa roikkui vielä pikkukorit. Niillä teillä polkeminen semmosen lastin kanssa siinä kuumuudessa on todellista akrobatiaa! Ja matkat ei ole ihan lyhyitäkään. Oli ilahduttavaa nähdä kun iltapäivällä meitä tuli vastaan iloisia miehiä tyhjine koreineen ja tarakkoineen. Se päivä taisi olla hyvä päivä. Mutta ku miettii sitä työtä verrattuna siihen rahaan minkä niistä ansaitsee, niin onhan se aika naurettavan vähän.
Ehkä ens kerralla ku oon töissä ja tekee mieli valittaa raskasta työtä ja huonoa palkkaa, ni muistelen näitä täkäläisiä ni ehkä sitten jaksaa taas :) Tienaan kuitenki enemmän päivässä ku jotku saa kuukaudessa. Mietippä sitä!
No sitte toinen huippu juttu oli kun eppu pääsi kattomaan keisarinleikkausta! Aamulla sai tiedon että kohta tapahtuu ja sitten piti mennä sairaalan porteille kolkuttamaan ja etsimään oikeaa osastoa. Olin siis sopinut kyseisen naisen kanssa, joka on erään lähettiperheen apulainen, että tulen seuraamaan operaatiota. Sieltähän se löytyi odotuspöydältä ja hetken odotuksen jälkeen päästiin saliin. Mulle tuotiin jotku likaset ja haisevat vaatteet jotka vaihdoin päälleni ja hyppäsin kumisaappaisiin. Sitten näin että potilasta vietiin jo saliin ja menin perään. Multa kysyttiin että onko maskia, no eipä ollut. Lähtivät sitte sitä etsimään ja siinäki meni joku tovi :) Toivoin vaan että se olisi edes puhdas!! Ei oo niin kuin meillä, että maskejä on laatikossa oven suussa. Pääsimpä siellä vähän lääkäriäkin avustelemaan ;) Terve tyttö syntyi. Tyttö punnittiin ja käärittiin kapaloon. Sitte oli huvittavaa ku otettiin kinanen vauva mukaan ja mentiin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Vauva laitettiin hyllylle oottamaan. Sitten sain vauvan syliini ja vaihdettiin rakennusta. Siinä ulkona oli isä ja muita siskon kaiman serkkuja joille näytin vauvaa. Menin vielä mukaan huoneeseen jossa neljä lääkäriä tutki vauvan. Katsoivat jotain perusjuttuja ja totesi että vauva on terve. Pisteitä siinä antoivat jonku kaavakkeen mukaan, siihenkin tarvittiin ainakin kolme lääkäriä. Sitten vauva taas punnitiin ja kapaloitiin. Kysyin että mittaavatko he yleensä lapsia ja siihen joku totes että lapsi on normaalin pituinen. No, sitten kuitenkin yksi lääkäreistä avasi nyytin ja mittanauhan kanssa sitä mittailivat. Taisivat tehdä sen vaan koska kysyin ;) Haha...Joo oli se aika moista, vaikka muuten leikkaussaliaseptiikka näytti ihan hyvältä. Steriilejä välineitä jne. Mutta oli sitä porukkaaki siellä salissa aika lailla....:)
Nyt meillä on enää muutama päivä täällä Tangassa jälellä ja sitten lähetään käymään Mwanzassa ja siinä välissä luonnonpuistoissa eli niillä kuuluisilla safareilla. Sitten mennään Dariin josta lento lähtee 1.2 Lontooseen. Kevyt laskeutuminen suomen arkeen. Kaikki on kyllä mennyt tosi hyvin ja on jo haikee olo nyt ku ajattelee että kohta pitää lähtee. Mutta nautitaan nyt loppuun asti ja kyllä täytyy sanoo että salmiakkia on ikävä!!
Hodi!
